Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunnan käsiteltävänä olevassa asiassa oli kysymys siitä, onko taloyhtiö syrjinyt asukasta tämän vammaisuutensa perusteella, kun yhtiö ei ole antanut asukkaalle lupaa asentaa luiskaa ja ovenavauslaitetta hänen asuintalonsa ulko-oveen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella esteetön sisäänkäynti oli pyörätuolia käyttävälle asukkaalle tarpeellinen tämän jokapäiväisen kulkemisen kannalta. Sekä kunnan vammaispalvelutoimisto että tilapalvelu olivat kannattaneet luiskan ja ovenavauslaitteen asentamista etuoveen. Myös kunnan sosiaalityöntekijä ja yhdenvertaisuusvaltuutettu olivat olleet yhtiöön useasti yhteydessä asiaan liittyen.
Yhtiö oli kuitenkin kieltänyt muutostyöt vedoten päätökseen säilyttää rakennuksen julkisivukuva alkuperäisten määräysten mukaisena. Kaikki julkisivukuvaan vaikuttavat väliaikaiset ja pysyvät muutostyöt oli kielletty. Poikkeuksena oli tilanne, jossa kaikkiin rakennuksiin tehdään laajempi julkisivusaneeraus. Edelleen yhtiö vetosi pääoven ahtauteen: yhtiön näkemyksen mukaan sisäänkäynnin eteen ei voitu rakentaa luiskaa ilman, että se hankaloittaisi muiden asukkaiden kulkemista tai vaarantaisi ulko-oven kautta tapahtuvan sairaankuljetuksen ja muuttoliikenteen.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella asukas ei päässyt liikkumaan asunnostaan ulos kuin omalle terassilleen. Tosiasiassa yhtiön kielto merkitsi siis sitä, ettei asukkaalla ollut muiden asukkaiden tavoin esteetöntä kulkua asuintaloonsa. Tämä vaikutti merkittävästi hänen oikeuteensa asua ja elää yhdenvertaisesti muiden talon asukkaiden kanssa. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvolautakunta katsoi, että yhtiö oli näennäisesti yhdenvertaisella päätöksellään saattanut asukkaan muita epäedullisempaan asemaan vammaisuuden perusteella.
Asiassa syntyneen syrjintäolettaman kumoamiseksi yhtiön tuli osoittaa, että päätöksellä kieltäytyä muutostöistä oli yhdenvertaisuuslain tarkoittama hyväksyttävä tavoite ja sen saavuttamiseksi käytetyt keinot olivat asianmukaisia ja tarpeellisia. Tavoitteen tuli olla hyväksyttävä sekä perusoikeusjärjestelmän, Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden että yleisemminkin Suomen oikeusjärjestelmän kannalta.
Lautakunta totesi, ettei asiassa esitetty selvitystä sellaisista viranomaismääräyksistä tai lainsäädännöstä, joista johtuen rakennuksen julkisivu tulisi säilyttää ennallaan. Lisäksi kunnan tilapalvelu ja vammaispalvelutoimisto olivat käyneet paikan päällä varmistamassa, että pääovi oli riittävän leveä asennuksia varten ja että asennukset voitiin tehdä ulko-oveen ilman, että ne vaarantaisivat sairaankuljetuksen tai muiden asukkaiden kulkemisen. Pyyntöä luiskan ja ovenavauslaitteen asentamisesta ei voitu pitää kohtuuttomana kulujenkaan osalta, sillä kaupunki oli sitoutunut korvaamaan kummankin välineen kohtuulliset asennus-, huolto-, korjaus-, siirto- ja purkukustannukset.
Asunto-osakeyhtiöillä on pelastuslain mukainen velvollisuus varmistaa kaikkien asukkaiden paloturvallisuus ja siten yhtiön esittämää paloturvallisuuteen liittyvää tavoitetta oli pidettävä sinänsä hyväksyttävänä. Asiassa ei kuitenkaan riittävästi näytetty, millä tavoin asennukset vaarantaisivat muiden asukkaiden paloturvallisuutta. Niin ikään paloturvallisuuteen liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjä keinoja ei pidetty asianmukaisina eikä tarpeellisina. Näin ollen taloyhtiö ei kyennyt kumoamaan asiassa syntynyttä syrjintäolettamaa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi taloyhtiön välillisesti syrjineen asianomistajaa hänen vammaisuutensa perusteella ja kielsi yhtiötä jatkamasta tai uusimasta asukkaaseen kohdistuvaa syrjintää. Kieltopäätöksen tehosteeksi lautakunta asetti 10.000 euron uhkasakon.