Korkeimman hallinto-oikeuden päätös koskien taloyhtiön tupakointikieltoa

Tupakkalain 79 pykälässä säädetään tupakointikiellosta, jonka kunta voi määrätä taloyhtiön huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja jopa huoneistojen sisätiloihin. Korkein hallinto-oikeus antoi loppuvuodesta ratkaisun, jossa katsottiin, että kunnan terveystarkastajan oli tullut määrätä tupakointikielto asunnon sisätiloihin tarkoituksena suojata asukkaita toistuvalta altistumiselta tupakansavulle omissa asuintiloissaan.

Asiassa taloyhtiö oli hakenut kunnan terveydensuojeluviranomaiselta tupakointikieltoa kaikille taloyhtiön huoneistojen hallinnassa oleville parvekkeille sekä erään asunnon sisätiloihin, sillä huolimatta siitä, että taloyhtiö oli kustannuksellaan tiivistänyt ja korjannut kyseistä huoneistoa, kulkeutui sieltä edelleen tupakansavua naapurihuoneistoihin. Taloyhtiön tupakointikieltohakemuksen mukaan tupakansavuhaitta oli jatkunut yli 10 vuotta. Savuhaitan aiheuttanutta asukasta oli ohjeistettu tupakoimaan päällä olevan liesituulettimen alla sekä pitämään kaikki ovet ja ikkunat kiinni polttaessaan, mutta hän ei ollut noudattanut ohjeita. Kunnan terveysviranomainen oli määrännyt tupakointikiellon taloyhtiön hakemuksen mukaisesti, mutta tupakointikiellon kohteena olevan asunnon asukas valitti asiasta hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei savun kulkeutumista muihin huoneistoihin ollut mahdollista ehkäistä kohtuudella rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella. Asuintilan haltijalle oli ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään, mutta tämä ei ole johtanut tupakansavuhaitan loppumiseen. Ottaen huomioon tupakansavun aiheuttaman haitan pitkäaikaisuus ja asiassa suoritetut toimenpiteet hallinto-oikeus katsoi, että edellytykset tupakointikiellon määräämiseen olivat täyttyneet.

Korkein hallinto-oikeus myönsi tupakointikiellon kohteena olevan asunnon asukkaalle valitusluvan. Valittaja esitti, että tupakointikielto tulee poistaa sillä perusteella, että tupakansavua kulkeutui muihin asuinhuoneistoihin vain poikkeuksellisesti. Lisäksi muutoksenhakija vetosi siihen, että hänellä oli terveydentilansa johdosta vaikeuksia siirtyä hissittömässä talossa sijaitsevasta asunnostaan ulkona sijaitsevalle tupakointipaikalle. Asiassa oli täten vielä arvioitava, oliko tupakointikieltomääräystä annettaessa otettava huomioon tupakoitsijan henkilökohtaiset olosuhteet.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus totesi tupakansavun olevan terveyshaitta. Asuinhuoneiston asuintilaan määrättävän tupakointikiellon tarkoituksena on suojata muita asukkaita toistuvalta altistumiselta tupakansavulle omissa asuintiloissaan ja näin estää terveyshaittojen aiheutuminen. Vaikka määräyksen noudattaminen olisi tupakoitsijalle hänen terveyteensä liittyvistä syistä johtuen mahdollisesti vaikeaa, se ei oikeuta altistamaan muita asukkaita tupakansavulle.