Valituksessaan hovioikeudelle vuokralainen lausui, että maksulaiminlyönnit olivat johtuneet tilapäisestä syystä. Vuokralaisen mukaan vuokrien omavastuuosuudet olivat jääneet maksamatta sen jälkeen, kun hänen iäkäs äitinsä ja henkilökohtainen avustajansa eivät olleet enää hoitaneet vuokralaisen taloudellisia asioita. Vuokralaisen mukaan tilapäinen laiminlyönti oli sittemmin korjaantunut, kun hänelle oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen määrätty yleinen edunvalvoja edustamaan vuokralaista tämän taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa.
Kansaneläkelaitos oli maksanut vuokralaisen vuokrasta kuukausittain lähes kolme neljäsosaa. Vuokralaisen maksettavaksi kuuluvien omavastuuosuuksien maksuviivästykset olivat jatkuneet lähes kahden vuoden ajan, vaikka vuokralainen olikin pääsääntöisesti maksanut ne joko saman tai seuraavan kuukauden aikana. Vuokrasopimuksen purkamista koskevan haastehakemuksen tiedoksiantohetkellä maksamattomia omavastuuosuuksia oli kertynyt 5,5 kuukauden ajalta, eikä niiden yhteismäärää voitu pitää vähäisenä. Kanteen vireille tulon aikaan maksamattomia omavastuuosuuksia oli 4,5 kuukauden ajalta. Vuokralainen suoritti maksamatta olleet omavastuuosuudet kokonaisuudessaan asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus piti ilmeisenä, että maksamatta jääneiden omavastuuosuuksien yhteismäärän kasvaminen oli johtunut pääosin vuokralaisen terveydentilasta ja tämän kyvyttömyydestä hoitaa taloudellisia asioitaan. Maksulaiminlyöntejä ei ollut tapahtunut enää sen jälkeen, kun vuokralaiselle oli määrätty edunvalvoja. Vaikka vuokralaisen maksulaiminlyönnit osoittivat moitittavaa huolimattomuutta, hovioikeus piti niiden merkitystä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä, kun otettiin huomioon sekä laiminlyönteihin johtaneet syyt ja se seikka, että Kansaneläkelaitos maksoi valtaosan vuokrasta. Koska maksamattomia omavastuuosuuksia ei ollut hovioikeuskäsittelyn aikana, eikä niitä ollut myöskään odotettavissa edunvalvojan määräämisen jälkeen, vuokrasuhteen jatkamista ei pidetty vuokranantajan kannalta kohtuuttomana. Siten hovioikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut oikeutta purkaa vuokrasopimusta. Käräjäoikeuden tuomio kumottiin ja yhtiön kanne hylättiin.
Rovaniemen hovioikeus 21.7.2021. Tuomio nro 212, diaarinumero S 20/776.
Ratkaisu josta valitettu: Oulun käräjäoikeus 3. osasto 8.10.2020 nro 24759